Nimeni on Kaisu Seppä ja asun tällä hetkellä Nivalan Aittoperällä avomieheni Sami Pääkön ja poikamme Lauri Pääkön kanssa. Koiraharrastus, metsästys ja riistanhoito kuuluu voimakkaasti elämäämme, sillä molemmat meistä ovat saaneet kasvaa lapsuuden metsästyskoirien parissa ja sitä kautta saaneet kimmokkeen näihin harrastuksiin.

Ensimmäisen oman suomenajokoirani sain 1991. Netta SF01841/92 oli isäni kasvatti ja toimi meillä jäniskoirana. Se olikin varma jänispiiska, hyvä ylösottaja ja kaunishaukkuinen ajuri. Veljeni, Marko käytti Nettaa muutamassa kokeessa saaden sille yhden avoimen luokan ykkösen. Seuraava ajokoirani oli K-KVA Rauta-Revon Roiku FIN44304/95 jonka kanssa itsekin kilpailin. Roiku kuoli tapaturmaisesti vuonna 2004.

Rodun valinnasta johtuen aloin itsekkin harrastaa metsästystä. Alkuun ajokoirilla ja terriereillä, mutta myöhemmin myös pystykorvilla ja seisojilla.

Ensimmäisen oman kettuterrierin sain vuonna 1997, Miiko kuuluu edelleenkin muonavahvistukseen. Se on oikein ihastuttavan luontoinen terrieri, mutta lempeys kaikkoaa kun vastassa on kettu, näätä tai supikoira. Haukkuupa tarvittaessa myös hirviä. Kettuterrieri onkin ehkä monipuolisin rotu, joita meillä on ollut.

Hirviporukkaan päästessäni ensimmäinen vuosi meni ilman "virallista" hirvikoiraa, mutta seuraavana syksynä hommasin jämtlanninpystykorvan Moilasen Tapiolta Kuhmosta. KVA Kannaksen Riitu FIN22475/01 on ilmeikäs ja ihastuttava koira, se on erinomainen hirvikoirana ja onpa se haukkunut karhuakin. Riitulla olemme teettäneet kaksi pentuetta.

Ensimmäisen oman saksanseisojani sain vuonna 2006. Kasvattaja on Keräsen Teijo Suomussalmelta. Piika on riistaverinen nuori neiti jonka tempperamentti laittaa joskus pinnani hiukan koetukselle =) Länsisiperianlaika Cenweilers Cirya ER43554/06 on meillä sijoituksessa Kaattarin Sirpalta. Sikke on meidän pieni ADHD-koira jonka toimittaa petokoiran virkaa. Supin- ja näädän pyynnissä se onkin osoittautunut erinomaiseksi apuriksi. Linnut kiinnostavat myös Sikkeä, mutta kunnon haukkua emme ole vielä päässeet kuulemaan.

Tällä hetkellä meidän taloudessa on kolme suomenajokoiraa, Kalparon Jessi FIN29561/98 ja sen tyttö Viipyketun Älynväläys FIN37859/05, jonka ehdin jo myydä pentuna Kajaaniin, mutta ostin sen takaisin koiran ollessa 1½ vuotias, sekä Jessin poika Viipyketun HC-Horna. Karkeakarvaisia saksanseisojia on kaksi, Illinsaari Jopi FIN26708/00 ja Piika FIN33080/06. Länsisiperianlaikamme Sikke, eli Cenweilers Cirya ER43554/06 ja karkeakarvainen kettuterrieri Miiko FIN12145/98.

Yhteisomistuksessa minulla on isäni kanssa K-KVA Jänkärevon Riesa FIN39216/03 ja Esko Palolan kanssa oma kasvattini Viipyketun Aika-Poika FIN25640/07, sekä sijoituksessa Anna Söderbackalla Viipyketun Kiia FIN33897/04.

Lisäksi meillä on neljä kania, kastroidut urokset Jimi ja Tukka, sekä tytöt Pallo ja Karva.

Toimin alueellamme vapaaehtoisena eläinsuojeluvalvojana ja aina silloin tällöin meillä on myös huostaanotettuja tai muuten kodittomia koiria odottamassa uutta kotia. Ammatiltani olen pieneläinhoitaja.

Toimin myös jäsenenä Haapaveden- ja Haapajärven kennelseuroissa, Nivalan Eränkävijöissä, sekä Pohjois-Pohjanmaan Ajokoirakerhossa. Lisäksi kuulun Suomen Kennelliittoon, Suomen ajokoirajärjestöön, Kettuterrierijärjestöön, Saksanseisojajärjestöön, Harmaahirvikoirajärjestöön, Laikajärjestöön ja Suomen kasvattajakerhoon, sekä Haapaveden metsästysseuraan.


Kennel nimen takaa löytyy myös isäni Kalervo Seppä, hän asuu Haapaveden Vatjusjärvellä äitini Helinän kanssa. Isäni on metsästäjä isolla M:llä, meinasipa hän aikoinaan myöhästyä hääpäivänä kirkostakin kun oli kotiin mennessä huomannut hangella uudet jäniksenjäljet ja lähtenyt sitä jäljittämään...




Isän ensimmäinen kettua ajava suomenajokoira oli Jeppe. Se oli nopea ja tulinen koira joka kuoli tapaturmaisesti 4 vuoden iässä. Isälläni on ollut nuoruudessa muutamia suomenpystykorvia joilla metsästi lintuja ja näätiä.

Ensimmäisen venäjänajokoiran hän hommasi vuonna 1980. Lina SF03070B/81, eli kutsumanimeltään Mira oli nopea ajuri, jolla isä teetti kolme pentuetta. Mira kuoli 10 vuoden iässä jäädessään auton alle. Vaikka Mira olikin erinomainen metsästyskoira, miellytti suomenajokoira isää enemmän, joten Miran jälkeen meillä ei enää ole ollut venäjänajokoiria.

Varhaisimmat muistot isäni koirista liittyvät Pelurin Ramiin SF121310/74 ja KVA Pelurin Peliin SF09106L/78. Myöhemmin olen kuullut muiden ajokoiramiesten puhuvan ettei parempaa jäniskoiraa ole ollutkaan kun meidän Peli. Se oli nopea ja kaunis haukkuinen narttu jolla isä teetti 6 pentuetta. Rami taas toimi isällä pääasiassa kettukoirana.

Isää on aina kiehtonut turkisriistan metsästys, joten suomenajokoiratkin ovat olleet kettua ajavia. Isällä on ollut useampi kettukäyttövalion arvon omaava koira, K-KVA Jyry SF17523R/85, Jyryn poika K-KVA Taarinkorven Roksi SF19779/90. Roksi oli kestävä ja viisas koira, se ajoi elämänsä aikana kymmeniä terveitä kettuja kiinni, pysyi reijällä jos kettu meni ajosta maan alle. Vahvin ominaisuuksista oli sen hakuvarmuus, sillä pudotti sen huonollekin ketun jäljelle sai olla varma että tulosta tulee. Roksi oli kaksi kertaa Kettukilvassa, viimeisimmän kerran 11½ vuotiaana Outokummussa vuonna 2001 jolloin oli kokeen ainut koira joka ajoi molempina päivinä täydet erät. Lisähautkin otettiin ajoerän päätyttyä kuten tuon aikaiset säännöt vaativat.

Roksin jälkeen olemmekin päässeet kilpaan vasta vuonna 2007 K-KVA Jänkärevon Riesalla, joka on meidän yhteisomistuksessa. Riesa on persoonallinen koira, niin hulvaton ja iloinen. Riesan vahvuuksia ovat ajotaito, ajohaukku ja haku, jonka varmuus voimistuu koko ajan iän myötä. Riesan saadessa ketun kiinni, se kantaa sen aina isälle. Se on aina niin ylpeä saaliistaan, että esittelee sitä kaikille pyynnissä olleille metsästäjille häntä heiluen.

Ensimmäisen kettuterrierin isä hankki Mauri Torssosen kanssa yhdessä vuonna 1987, KVA Mike SF05974/88 joka oli koirista mainioin. Se oli urhea pikku koira, joka oli erinomainen ja monipuolinen metsästyskoira. Toinen terrieri tuli taloon vuonna 1991, Mimoza SF02250/91 eli kutsumanimeltään Miska oli kaikkien lemmikki, sitä ei voinut olla rakastamatta, se oli sellainen haaveilija. Miska oli myös monipuolinen metsästyskoira. Isä teetti Miskalla kolme pentuetta, joista Miikokin on.

Tällä hetkellä isän tarhasta löytyy Riesan lisäksi, Riesan poika Murinamyllyn Raisu FIN31109/07 joka nuoresta iästään huolimatta on osoittanut varmaksi kettukoiraksi. Tuleva kausi näyttää mihin Raisun kyvyt yltävät. Veljeni jäniskoira, Tuukka FIN19769/01 kuuluu myös isän koiravahvuuteen. Lisäksi siellä on kolme jämtlanninpystykorvaa, joista Riitu on yksi, sekä Riitun pennut Viipyketun Inka Tinka FIN30979/04 ja Viipyketun Iivana Julma FIN33689/07. Veljeni karkeakarvainen mäyräkoira Rassi FIN37299/07 asustaa myös isän tarhassa. Rassi on näyttänyt kykynsä luolametsästyksessä, mutta saa nähdä kuinka kauriin ajo sujuu, sillä sitä emme ole vielä päässeet kokeilemaan.


Isä harrastaa metsästyksen lisäksi innokkaasti myös kalastusta, minulta se harrastus on jäänyt nyt vähemmälle, mutta muutamia lohenpyynti reissuja on minullakin takana. Lisäksi aina kun aikaa on, isä preparoi eläimiä. Kotoamme löytyykin paljon täytettyjä eläimiä, niin lintuja kuin nisäkkäitäkin.
Isä kuuluu myös Suomen Kennelliittoon, Suomen Ajokoirajärjestöön, Pohjois-Pohjanmaan Ajokoirakerhoon ja Haapaveden kennelseuraan, sekä toimii Haapaveden metsästysseuran hallituksessa.

Kasvatustyömme on pienimuotoista ja tavoitteemme on kasvattaa terveitä ja kestäviä, pääsääntöisesti kettua ajavia suomenajokoiria, sekä sitkeitä hirviä haukkuvia jämtlanninpystykorvia. Kasvatustyössä otamme huomioon myös koirien luonteen ja ulkomuodon, vaikka painotammekin työmme enemmän käyttöpuoleen.

Pyrimme olemaan tarvittaessa tukena kasvattiemme omistajille ja toivomme että he käyttäisivät mahdollisesti koiriaan näyttelyissä ja rodun omaisissa kokeissa. Myöhemmässä vaiheessa on ehkä mahdollista että kennelissämme syntyy myös saksanseisojia ja laikoja.